Tiedättekö sen kauden, kun yhtäkkiä ihan kaikki mahdollinen tuntuu menevän pieleen? Juuri, kun on kerennyt miettiä, että onpas mulla kaikki asiat kerrankin ihan kohdillaan, niin eikös varmasti heti sen jälkeen asia toisensa jälkeen väänny jollain tavalla perseelleen. Mun viime viikko oli just sellanen. Ei mulle oikeesti loppujen lopuks edes tapahtunut mitään täysin kamalaa tai järkyttävää, mutta kun tosi moni pienikin asia menee samaan aikaan pieleen, niin pakosti alkaa epätoivo iskeä päälle.
Lähtökohtaisesti mulla on ollut tosi kova stressi nyt alkavasta viikosta. Tää on luultavasti viimenen kokonainen viikko Suomessa, ja sen vuoksi on pakkaamisen, muuton ja läksäreiden suhteen paljon järjesteltävää, ja kakkuja yms muita valmisteluja tehtävänä. Käytän sanaa 'luultavasti', koska itsehän en vielä edes tiedä lähtöpäivääni. Jossain kahden viikon sisään sen pitäisi tulla, helppoa tehdä viime hetken järjestelyjä tietämättömänä lähtöpäivästä! Äitini ja siskoni lähtevät osaksi viikkoa koulutukseen toiseen kaupunkiin, joten lupauduin toimimaan äitini sijaisena, ja hoitamaan siskontyttöäni heidän reissunsa ajan. Molemmat tehtävät ovat kyllä mieluisia, sillä raha ei tän parin kuukauden joutenolon jälkeen oo todellakaan pahitteeks, ja mulle on tosi tärkeetä ehtiä viettää vielä kunnolla aikaa Aarnan kanssa, ennenkuin lähden pitkäks aikaa reissuun. Mutta koska tähän viikkoon täytyy myös mahduttaa pari viimeistä koulutyötä ja viisumin haku Helsingistä, alkaa väkisinkin loppua tunnit kesken.
Tän viikon työtaakkaa ei todellakaan oo yhtään helpottanut viime viikon vastoinkäymiset. Yo-kirjotukset lähti todella heikoilla pisteillä mun normaaliin tasoon nähden, ja näin ollen sekä englannin että ruotsin kirjotukset odottelee mua taas Suomessa, kun tuun takas. Koska lopulliset pisterajat ja tulokset ei oo vielä edes tiedossa, ja nää tän hetken tiedot hävettää itseäkin, en kehtaa niistä täällä ees huudella.
Myös kolme vuotta palvellut Samsung galaxyni alkoi viime viikolla vedellä viimeisiään: tällä hetkellä puhelinta tarvii ladata muutaman tunnin välein, ja vaikka akku olis täynnä, sammuilee se silti tasaisin väliajoin. Tekstiviestit ei toimi enää ollenkaan, ja puheluissa on äänen kanssa ongelmia. Rahatilanne kun on mikä on, niin tässä kohtaa en pysty hankkimaan uutta puhelinta. Ja niinkuin se ei vielä olis riittänyt, hajos mun tietokoneeseen liiitettävä ulkoinen kovalevy myös. Pieni ahdistus iski, kun tajusin, että siellä saattoi mennä viimeisen kymmenen vuoden valokuvat ja muut tiedostot, joista aivan kaikista ei ole varmuuskopioita. Eräs taitava kaverini sai kuitenkin onneksi tiedostot sieltä talteen, mikä on suuri helpotus! Itse kovalevyn kohtalo on vielä hieman epäselvä.
Toivoin, että näin viikon vaihtuessa asiat alkaisi rullailemaan jo parempaan suuntaan. Juuri tällä hetkellä kuitenkin taas ärsyttää! Selailin hullujen päivien kuvastoa, jossa mainostettiin Eccon sandaaleja hintaan 54,9e. Viime viikolla ostin samaiset sandaalit työkengikseni 86 eurolla!!!!
Kaikilla on varmaan kokemusta, että sillon kun on stressi päällä ja kaikki tuntuu menevän pieleen, ärsyttää kaikki pienetkin asiat ihan älyttömästi. Myös mun parilla läheisellä ihmisellä on ollut viime aikoina ikäviä vastoinkäymisiä, joita empaattisuuteen taipuvana harmittelen itsekin. Aivan kuin mun murehtiminen helpottais heitä ongelmissaan tippaakaan. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti, että tää on vain ohimenevä ajanjakso, ja mitään todella vakavaa ei ole sentään onneksi sattunut.
<3: Kata
Viime viikolla sijaistin muutaman päivän äitiä lukiolla ja olin siskontyttöni kanssa, kun äiti ja sisko olivat koulutuksessa Hämeenlinnassa. Nipistämällä yöunista ja käyttämällä hyödyksi kaikki ruoka- ja hyppytunnit, sain mahdutettua viikkoon myös salireenit, viisuminhaun stadista ja shoppailut hullareilla. Perjantai-iltana me leivottiin Sallan kanssa vielä yömyöhille asti kakkua, piirakkaa ja muffineja mun lauantaisiin läksiäisiin. Läksärit onnistui mun mielestä hyvin; päivällä oli perhettä käymässä, ja iltaa vietettiin meillä melko rauhalliseen malliin hyvällä kaveriporukalla. Oli huippua nähdä kaikkia kunnolla vielä ennen lähtöä. Sain noin viikko sitten tietooni myös tarkan lähtöpäivän Turkkiin, ja sehän on tämän viikon sunnuntaina 21.4. Huiii! :-)
