A journey of a thousand miles begins with a single step

Viime postauksessa mainitsinkin, että olin matkalla Turkuun siskon luokse. Bongasin joulukuussa vr:n joulukalenterista edestakaiset matkat yhteensä kolmella eurolla! Rosaliina muutti Turkuun viime kesän lopulla, joten oli muutenkin jo korkea aika mennä käymään.

Perjantaina kierreltiin Turun keskustassa. Koin kulttuurishokin nähdessäni, että aurajoen yli kulkee lautta, joka vie ihmisiä puolelta toiselle. Miksei vaan voida rakentaa siltaa..? Sama kun me Tampereella kuljettais Tammerkosken yli lautalla.. Ihme porukkaa noi turkulaiset.

Perjantai-iltana saatiin idea lähteä Turun yöelämään, ja päädyttiin The Monkey yökerhoon. Ranskalaisten vaihto-oppilaiden joukkiota lukuunottamatta siellä oli aika tyhjää, mutta mitäs siitä, enemmän tilaa tanssia meille. :D

Siskokset

Loistoideoita Turussa yön pikkutunneilla

Lauantaina siskon kaveri tuli Helsingistä Turkuun, ja käytiin syömässä buffetissa, jossa sai syödä niin paljon kuin halus vain viidellä eurolla, omnomnom. Illalla leikkasin vielä Rosaliinan hiukset ja sitten takaisin kotiin, koska sunnuntaina jatkui työt.

Konsta oli tänään vielä lomilla, ja käytiin elokuvissa kattomassa uus suomalainen leffa Kaappari, joka oli aivan järkyttävän huono. Tykkään toimintaleffoista, ja sillä nimikkeellä tätä kaupattiin, mutta varotan teitä: säästäkää pennosenne! Käväisin illalla myös koululla abi-infossa, ja vasta nyt mun tajuntaan iski, että kirjotukset alkaa jo kahden viikon päästä! Mulla on enää englanti ja ruotsi jäljellä, mutta olis ehkä syytä alkaa vihdoin lueskelee.. Siitä on kuitenkin jo pari vuotta aikaa kun oon ruotsia viimeksi opiskellut. Eikä siitä kertauksesta varmasti oo haittaa tulevaa työtäkään aatellen...


Loppuun vielä mun mielestä aivan huippuhyvä sarjakuva, jonka bongasin siskon seinältä:

<3: Kata

Sometimes on the way to the dream you get lost and find a better one

Tänään sain ilmotuksen, että mun toissapäivänä tilaamani passi oli jo valmistunut, ja skannailin sen ja parit todistukset Nazarille työviisumihakemusta varten. Yllättävän paljon vaivaa ja paperitöitä tää projekti vaatii, mutta lähtö alkaa pikku hiljaa jo tuntua todellisemmalta!

Pohdin tossa päivällä, että pitäiskö mun kirjoittaa tänne jonkinlainen esittely itsestäni. Tulin tulokseen, ettei ketään se luettelo mun lempiruuista silmien väriin kiinnosta piirun vertaa, joten jätän väliin. Varmaan monet tänne eksyvistä tuntee mut jo ainakin jollain tapaa entuudestaan. Ne jotka ei, pääsee varmasti kärryille sitä mukaa kun juttua tulee. :D

Oon tässä parina päivänä miettiny paljon viime vuotta. 2012 oli ihan huippuvuosi mulle! Vaikka lähes mikään ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, silti tapahtui paljon ja melkein koko ajan oli mukavaa. :) Istun tällä hetkellä junassa matkalla Turkuun siskon luokse, ja aikani kuluksi selailin vuoden varrella kertyneitä kuvia. Aattelin tehdä tänne pienen tiivistyksen viime vuodesta. Ehkäpä tää hieman selkeyttää joitain asioita niille, jotka ei mua entuudestaan niin hyvin tunne.

Ihan vuoden alussa hankin kaksi kissaa. Nimesin heidät paroni Sven-Bertil Sulo-Mooses von Luigiksi ja lady Lillemor Laikkumytty von Luigiksi. Ikävä kyllä paroni vietiin pian toiseen kotiin, koska kissoja ei voinut pitää keskenään. Lillis kuitenkin jäi.♥

 Tammikuussa aloitin työt Subwayssa, jossa teen muuten viimeisen vuoroni ensi keskiviikkona! Keväällä olin subissa koulun ohella, mutta kesän jälkeen mulla ei ollut enää koulua, joten tein töitä vähän enemmän. Sain jopa säästettyä jonkin verran matkakassaan, sillä suunnitelmissa oli ollut lukion jälkeen lähteä reissailemaan Aasian suunnille.

Maaliskuussa tehtiin poikaystävän ja parin kaverin kanssa reissu Gran Canarialle Playa del Inglésiin. Oon ollut Inglésissä kerran aikaisemminkin, ja lähtisin koska vaan uudestaan. Niin kiva paikka! Tästä reissusta erityisesti mieleen jäi reissailu bussilla Puerto Ricoon Amadoreksen rannalle, joka myös kuvassa näkyy taustalla. Kanarian reissu jäikin sit viime vuonna ainoaksi kunnolliseksi ulkomaanmatkaksi rahatilanteen ja matkaseuran puuttumisen vuoksi. 

 Sallan kanssa vieteltiin keväällä ja kesällä tunnollisesti sikatiistait, vaput, synttärit sekä jussit. Erehdyin antamaan Sallalle asuntoni vara-avaimen, ja siellähän se sitten palloili aina yllättäen vastaan kun tulin koulusta kotiin. :----D Terkkuja vaan kun luet tätä!

Kesällä sain myös kokeilla kämppiksinä asustelua. Heku muutti kesäkämppikseksi mun kaksion toiseen huoneeseen. Parin vuoden yksin asustelun jälkeen oli aluksi tosi outoa, että kämpässä asu myös joku muu! Oltiin molemmat aika paljon menossa, joten välillä saatto mennä viikkokin ettei nähty kuin vilaukselta. Oli joka tapauksessa huippua!

Tallinna on mulle melkein kuin toinen koti, ja siellä tulikin käytyä ainakin kymmenesti vuoden aikana. Kesällä tehtiin Teresan kanssa Viroon viiden päivän reissu, josta vietettiin pari yötä Pärnussa ja loput Tallinnassa. Shoppailu ja Pärnun rantahiekat jäi kyllä vähemmälle sillä kerralla, mutta molempien kaupunkien yökerhot ja terassit tuli sitäkin tutummaksi.

Teresan kanssa me lähes asuttiin Passionin terdellä kesällä 2012. Satoi tai paistoi, siellä me istuttiin! Muistan yhdenkin keskiviikon, jolloin töissä oikein sovittiin, että töiden jälkeen sitten vain ja ainoastaan yksille. Päädyttiin kyllä yksille, kannullisille.

Loppukesästä olin Konstan valatilaisuudessa. Sai vuoden kakun. Sillä tiellä se on vieläkin, heheh.

Syksyltä mieleen jäi erityisesti hotellireissu Vantaalle. Käytiin Flamingo -kylpylässä ja hohtominigolffaamassa Hohtogolf West Coastilla. Hohtominigolffaus oli älyttömän hauskaa, vaikka en oo koskaan aiemmin golffaillut ja hävisin. :(

Olin asunut Tammikuusta 2010 alkaen Toasin opiskelija-asunnossa kauempana Tampereen keskustasta, mutta marraskuun tullen muutin keskustaan! Tykkään tästä uudesta asunnosta ehkä enemmän kun vanhasta, sijainti on parempi ja tää on kivemmin sisustettu. Vanha oli liian iso ja valkoinen. Sieltä ikävöin vain kaappitilaa ja kunnollista keittiötä. Muuttamisessa tietenkin plussajuttuna myös tuparit!

Sitten tulikin jo kylmä ja talvi, ja sillon ei ikinä tapahdu mitään niin mukavaa ja jännittävää kuin kesäisin. Talveksi pukeuduin lämpimään haalariin ja villasukkiin, ja käperryin untuvaiseen peittoon kevään tuloon asti. Tai niin ainakin olisin tehnyt jos ei olisi ollut pakko käydä töissä. 

Oliko 2012 myös teille onnekas vuosi? Itse toivon, että tästä vuodestä tulee vähintään yhtä huippu! Ainakaan alussa ei oo ollut moittimista. :) 


<3: Kata 

Love the life you live, live the life you love

Kaikki, jotka tuntee mut vähänkin paremmin, tietää mun valtaisan intohimon reissailuun ja etenkin etelässä oleskeluun. Luultavasti kaverit on kyllästymiseen asti saanu kuunnella mun haaveilua pidemmästä ulkomailla asustelusta ja kaipuusta auringon alle… (Mutta ihan totta hei, mikä idea on asua Järkyttävän kylmässä ja lähesvuodenympäriharmaassa paikassa, kun yhtä hyvin vois nauttia lämpöisestä, aurinkoisesta farkkushortsikelistä aina??) Säästän teidät kuitenkin siltä puheelta, ja sen sijaan kerron viimeaikaisista odottamattomista ja elämääni mullistavista tapahtumista..

Tammikuun alkupuolella selailin Mollista työpaikkoja. Tapani mukaan katsoin läpi myös ulkomaan paikat, ja silmiin osui Nazarin ilmoitus, jossa haettiin aktiviteettioppaita tulevalle lomakaudelle Turkkiin. Oon jo kauan harkinnut työskentelyä ulkomailla ja selaillut noita ilmoituksia, mutta lopulta asia on jäänyt aina ajatuksen tasolle, pääosin sen takia, että koulu on vielä kesken.

Viimesenä hakupäivänä muistin taas Nazarin ilmoituksen, ja aloin väsätä hakemusta. Ajoissa siis kuten tyyliin kuuluu! Pian sainkin sähköpostia, että olin päässyt hakemukseni perusteella seuraavaan vaiheeseen. Nazarin hakuprosessi osoittautui yllättävän tarkaksi; ennen varsinaista haastattelukutsua piti läpäistä persoonallisuustestejä sekä puhelinhaastattelu.

Pääsin kuin pääsinkin haastatteluihin Helsinkiin, ja sillon varmaan ensimmäistä kertaa alkoi tuntua, että mullahan on ehkä mahdollisuuksia saada toi duuni! :D Hakemusta tehdessä en uskonut, että voisin noinkaan pitkälle prosessissa päästä. Haastattelut pidettiin Helsinkiläisessä ravintolassa, ja meitä haastateltavia oli sinä päivänä paikalla 7. Kaikilla oli omat yksilöhaastattelut, ja lisäksi tehtiin paljon ryhmätehtäviä, kokonaiskesto oli kolmisen tuntia. Vasta itse haastattelussa aloin tajuta, miten huikee kokemus ja mahtava työpaikka oikeesti on kyseessä, kun Nazarin työntekijät kertoi meille ihan innoissaan työstään Turkissa. Aloin kuitenkin epäillä mahdollisuuksiani, kun tajusin olevani sekä nuorin että vähiten kouluja käynyt hakija porukasta. Koska en pitänyt valintaani todennäköisenä, en juurikaan ottanu ressiä koko tilanteesta.

Ilmeisesti rento asenne olikin toiminut, ja jonkinlaisen vaikutuksen tein haastattelijoihin, sillä seuraavana päivänä sain täytenä yllätyksenä puhelun Nazarilta, että mut on valittu ens lomakaudelle aktiviteettioppaaks Turkkiin. Olin ihan puulla päähän lyöty, ja oottelin loppuillan, että josko ne soittas, että tässä onki sattunu virhe. :D Tuntuu edelleen uskomattomalta, että valtavasta määrästä hakijoita ja kymmenistä haastateltavista pääsin viiden valitun joukkoon!

Lähtö Turkkiin olis näillä näkymin 20. huhtikuuta, ja kauden kesto 7-8kk. Ennen töiden alkua Nazar järjestää meille viikon mittaisen koulutuksen. Aikalailla kaikki muu on vielä pimennossa; en tiedä vielä mihin kaupunkiin ja hotelliin mut sijoitetaan, enkä tarkkaa töiden alkamispäivää. Niistä saadaan luultavasti lisäinfoa parin viikon sisään. Seuraavien viikkojen aikana hommaa riittääkin sit työviisumihakemusten yms parissa!

En oo koskaan käynyt Turkissa, joten mulle se on aivan uus kokemus. On huikeeta päästä täysin erilaiseen ympäristöön, tavata paljon uusia ihmisiä, päästä reenaamaan kielitaitoa ja nauttimaan auringosta! Mitään lomailuahan se ei kuuden päivän työviikoilla varmasti tuu olemaan, mut mielummin sitä auringon alla raataa kun Suomen harmaudessa. ;)

<3:Kata